syksy

Kuu
sama kuu 
sama silta
ja sininen tämäkin ilta.
Vaan missä se
kaippuu 
se haaveitten lento,
käytkö vanhaksi
kuu? -Martta Savomäki Ylläolevat kuvat ovat Sinapin nuorten leiriltä kaksi viikkoa sitten. Viikot kuluu kiri vauhtiaan, koeviikkokin ohi, enkä osaa lainkaa sanoa pärjäsinkö hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. On ehtinyt tapahtua paljon niin vähässä ajassa. Kavereita yökylässä, hemmottelua ystävän kanssa keskustassa, luumuja omasta pihasta ja se on iha parasta asua isoveljen ja -siskon kanssa ketkä välittää ja on muutenki sellasia kenen kanssa voi olla miten vaan. Mulle se on tärkeetä, että osa perhettä on lähellä. Istun bussissa vaihteeksi. Enkä ymmärrä miksi on hivenen voimaton olo vaikka sain energiaa viikonlopusta , ystävistä ja perheestä. Haikeeta hyvästellä ystäviä kun ei tiedä millon seuraavaks nähdään.. Oon aika usein miettiny sitä kun ysillä jaksoin ja lähin lähes joka viikonloppu jonnekkin pois kotoa, kavereille ja ystäville ympäri Suomea. Pakeninko omaa elämää vai nautinko vain? Ne oli ihan huippuja kertoja ja nykyään ei vaan riitä voimavarat lähtee vaikka haluis niin paljon. Yksinkertaisesti ei jaksa, eikä aika aina tahdo riittää. Mulla on niin hullun ikävä kaikkia kultasia tyyppejä. Mutta nautin silti elämästä ja niistä hetkistä, jolloin saa nauraa vedet silmissä tai itkeä ystävää vasten, syödä vaikka kaks oreojätskii ja myös hiljaisuudesta. Nyt oikeen tajuun kuinka kaunis syksy on. Niin paljon värejä joka puolella, on ihana käpertyä vilttiin ja juoda kaakaota.